Viime lauantaina kävin pitkästä pitkästä aikaa ulkona ihan vain tyttöporukalla. Työpaikallani on käynnissä pieni työtaistelu joka on kestänyt jo muutamia viikkoja. Uskokaa tai älkää, viikkojen kökkiminen kotona/toisen kämpillä alkaa syömään jo naista... Kävimme siis kahden parhaan ystävättäreni kanssa tuulettumassa ja tämä oli siis eka kerta tyttöjen kanssa ulkona sinä aikana, kun olen seurustellut tämän oikean Ihmisen kanssa, vaikkakin olemme tehneet niin jo useamman kuukauden. Hämmentävintä tässä illassa oli se, että siitä ei tullut mitään numeroa!
1. Minun ei tarvinnut anoa lupaa lähtöön kahta viikkoa ennen.
2. Minun ei tarvinnut tuntea syyllisyyttä lähdöstäni sen päivän aamusta alkaen.
3. Minun ei tarvinnut pohtia vielä tuntia ennen lähtöä, pitäisiköhän sittenkin jäädä kotiin.
4. Toinen ei soitellut minulle joka viidestoista minuutti kun olin poissa, että "Miten siellä menee?", "Ketä siellä on?", "Missä te olette?" "Milloin tulet kotiin?" "Tuotko ruokaa; haluan ehdottomasti pitsaa kinkulla, aurajuustolla, katkaravulla ja majoneesilla."
5. Minulle ei tullut yhtään tekstiviestiä jossa kysyttäisiin/sanottaisiin edellämainittuja asioita.
6. Minulla ei ollut kotiintuloaikaa.
7. Minua ei kohdannut yhtäkään huutokysymyspatteristoa kotiintullessani.
8. En saanut päälleni huutoa ja haukkuja siitä, että pitsassa ei ollutkaan majoneesia.
9. En saanut huutoa klo 05.00 aamulla siitä, että kyseinen kellonaika ei ole sopiva tulla kotiin seurustelevalle naisihmiselle.
10. En saanut kieltoa tavata enää ystävätärtäni, joka oli pitänyt minua poissa kotoa noin pitkään eikä kukaan kyseenalaistanut kyseisen ystävättäreni seuran sopivuutta minulle.
11. Minulle ei sanottu "Oli muuten viimeinen tyttöjen ilta hyvin pitkään aikaan." eikä kohdeltu muutenkaan kuin holhouksenalaista.
12. En saanut haukkuja siitä, että pidin toista nälässä näin pitkään kun en tuonut ruokaa aikaisemmin.
13. En saanut huutoa siitä, että en ollutkaan vastannut illan kuudenteen tekstariin, eli en ilmoittanutkaan itsestäni illan aikana tarpeeksi ja tämä toinen oli siis huolesta soikeana valvonut koko yön.
Kyllä, tämä kaikki voi tapahtua yhden tyttöjen illan aikana. Aikuinen ihminen voi olla lapsen tasolla ja tätä voi olla vaikea käsittää jos ei ole itse asiaa kokenut. Tämä viime viikolla tapahtunut ilta oli siis hyvin virkistävä ja kaikkiaan onnistunut ja normaali. Tuo normaalin määritelmä onkin hurjasti uudelleenmuotoutunut elämässäni viime kuukausina. ;)
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti